JULKAISU


- VERKOSSA: PDF-tiedosto, joka liitetään blogiin. Lisäksi hankitaan usb-tikut, joissa julkaisu valmiina. Tikussa on blogin osoite.
- Artikkelit:
TVT:n käytöstä: Liisa Ilomäki
LUTOsta: Katrina tai Marjut
LUTON kyselyjen tuloksista: Jari Sjölund

Flippaus kemiassa ja matematiikassa: Eija Kumpulainen ja Katja Leinonen, Oulu
Fysiikka: Matti Hasari
Saksa: Katrina
Liikunta: IT i gymnastikundervisningen, Eva Ramstedt (Vasa)
Kuvataide: Blogipedagogiikka, Reetta Nisonen (Viikki)
Muita:
- Expertnätverk - experter online, Andreas (Vasa)
- Opiskelutaitojen kurssi (ÄI + TVT), Jani Kiviharju, Lyseo
- Biologia: Sähköinen oppikirja opetuksessa. Sini Ilvonen (Turku)

Puuttuvia aineita:
Historia
Yhteiskuntaoppi
Maantiede
Uskonto
Filosofia
Psykologia
Äidinkieli ja kirjallisuus
Englanti
Ruotsi
Terveystieto
Muita:

Tieto artikkelista/työnimi mieluiten kesälomaan mennessä

Artikkeli valmis 30.9. mennessä



KIRJOITUSOHJEITA (TutKoKe-ryhmältä saatu)


1. Käsikirjoituksen muoto

Käsikirjoitukset lähetetään sähköpostin liitetiedostona (.doc, docx, tai .rtf).


2. Käsikirjoituksen laajuus ja rakenne

  • Oman käytänteen kuvaus voi olla 2-5 sivua! Muuten samat ohjeet kuin artikkelin kirjoittamisessa.

• Artikkeli- ja katsauskäsikirjoitusten suosituspituus on 10-15 sivua lähdeluetteloineen. Ehdoton yläraja on 15 sivua sisältäen kaiken tekstimateriaalin (abstraktit, pääteksti, lähteet, loppuviitteet jne.) sekä kuviot ja taulukot.
• Teksti kirjoitetaan rivivälillä 1,5. Jokaisen reunan marginaali on 25 mm. Vasen reuna tasataan ja tekstiä ei tavuteta. Tekstin kirjasin on Times New Roman 12 pt.
• Kappaleet erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä.

3. Käsikirjoituksen tekstin muoto

• Jokainen luku otsikoidaan, mutta lukuja ei numeroida. Pää- ja väliotsikot rajataan noin viiteen sanaan. Niiden tulee olla ytimekkäitä ja informatiivisia. Otsikoiden tulee mielellään kuvata luvun sisältöä tarkemmin kuin esimerkiksi vain sanalla tulokset. Lehdessä käytetään vain kahden tason väliotsikoita, ei kappaleotsikoita.
Ei yhden virkkeen kappaleita, eikä yhden kappaleen lukuja!
• Taulukoiden ja kuvioiden paikat merkitään tekstiin.
• Yli neljän rivin aineistositaatit erotetaan muusta tekstistä tyhjällä rivivälillä ja sisennyksellä. Lyhyemmät sitaatit erotetaan muusta tekstistä lainausmerkeillä. Lainauksia ei kursivoida. Sitaatteja tulee käyttää harkiten, ja niitä ennen tulee tekstissä olla johdantovirke, joka sitoo sitaatit osaksi tekstiä.



4. Taulukot, kuviot ja liitteet

• Taulukot ja kuviot lähetetään erillisenä, yhtenä tiedostona.

• Taulukoiden ja kuvioiden tulee olla harkittuja ja selkeitä. Niitä ei tulisi olla enempää kuin 3–4. Taulukot ja kuviot numeroidaan (esim. TAULUKKO 2., KUVIO 1.) ja nimetään. Taulukon nimi sijoitetaan taulukon yläpuolelle, kuvion nimi alapuolelle. Loppupisteitä ei käytetä. Taulukoiden haluttu paikka merkitään näkyviin (esim. Taulukko 3 tähän). Mukaan liitetyistä taulukoista ja kuvioista on oltava sisällölliset viittaukset myös itse tekstin yhteydessä (esim. "ks. taulukko 2", "Taulukossa 2 on esitetty...").
• Vain painovalmiit, mustavalkoiset taulukot ja kuviot hyväksytään. Taulukoissa ei käytetä pohjaväriä, ellei se erottelun kannalta ole perusteltua. Ensisijaisesti käytetään harmaan sävyjä, mutta jos tarvetta on, kuvioissa ja taulukoissa voi käyttää viivoituksia ja ruudutuksia palkkien erotteluun. Turhia viivoituksia tulee kuitenkin välttää.
Taulukoiden ja kuvioiden fontiksi laitetaan Helvetica ja kooksi 8,5 pt.

4. Lähdeviitteet ja -luettelo

Viitteet

• Tekstiviitteissä käytetään nimi–vuosi-järjestelmää. Viite sisältää kirjoittajan sukunimen, tekstin ilmestymisvuoden ja tarvittaessa sivunumeron. Jos kirjoittajia on useita, ilmoitetaan viitteessä kaikkien kirjoittajien nimet, kun lähteeseen viitataan ensimmäisen kerran (kuitenkin vain, jos kirjoittajia on alle 6). Seuraavissa viitteissä riittää, kun mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja ym. Esimerkkejä: Marton, Willis ja Keys (1994) osoittivat – – (Marton ym.1994). Kuitenkin, jos kirjoittajia on kaksi, mainitaan molemmat aina.
• Sivunumerot merkitään silloin, kun viittaus on suora lainaus, taulukko, kuvio tms. tieto, joka voidaan selvästi paikantaa viitattavan teoksen tietylle sivulle (Manninen 2004, 200).
• Jos kirjoittajia on kaksi tai useampia, tekstissä käytetään ja-sanaa, suluissa &-merkkiä: Goman ja Perttula (1999) toteavat – –; Tutkimuksen perusteella (Goman & Perttula 1999) voidaan todeta – –; Leino, Linnakylä ja Malin (2006) tarkastelevat – –.
• Kun viitataan saman kirjoittajan eri teoksiin, ne luetellaan aikajärjestyksessä alkaen vanhimmasta ja erotetaan toisistaan pilkulla (Swain 2003, 2004). Saman vuoden tuotokset erotellaan pienin kirjaimin a, b, c jne. (Simola 2004a, 2004b).
• Viittaukset useisiin (eri tekijöiden) lähteisiin järjestetään aakkosjärjestykseen ja erotetaan toisistaan puolipisteellä (Lindblom-Ylänne & Nevgi 2003; Tynjälä 1999b). Mikäli useammalla kirjoittajalla on sama sukunimi, erotetaan heidät etunimen kirjaimella toisistaan.
• Jos teoksen kirjoittajaa ei ole mainittu, viitataan joko teoksen tai sen julkaisijayhteisön nimeen: – – koulujen määrä (Suomen tilastollinen vuosikirja 2000), (Opetushallitus 2005). Jos teoksen nimi on pitkä, se voidaan viitteessä lyhentää, kunhan sen tunnistaminen säilyy (Peruskoulun opetussuunnitelman – – 2004).
• Jos viittaus kohdistuu vain yhteen virkkeeseen, virkkeen päättävä piste sijoitetaan sulkujen ulkopuolelle. Jos taas viittaus kohdistuu useampaan virkkeeseen tai koko kappaleeseen, viimeisen virkkeen perään tulee normaalisti piste ja viittaus sijoitetaan omaksi virkkeekseen sulkujen sisälle.

Lähdeluettelo

• Lähdeluettelo otsikoidaan sanalla Lähteet.
• Lähteet merkitään kirjoittajan mukaan aakkosjärjestykseen. Jos sukunimeen liittyy pienellä kirjoitettu etuliite (esim. de, van, von) aakkostetaan teos sukunimen ison kirjaimen mukaan (esim. van Dijk laitetaan D:n kohdalle). Saman kirjoittajan lähteet aakkostetaan vuosiluvun mukaan vanhimmasta uusimpaan.
• Lähteenä ei käytetä pelkkää kokonaisen lehden nimeä, jos on lainattu tietoja vain sen erillisistä artikkeleista, joilla on nimetyt kirjoittajat. Sanomalehtiartikkelista mainitaan kirjoittajatietojen lisäksi lehden osa ja sivunumero (Helsingin Sanomat, A3, 8).
• On syytä välttää toissijaisia, niin sanottuja toisen käden lähteitä, joissa on referoitu alkuperäisen julkaisun tai tutkimuksen tietoja. Jos alkuperäislähdettä ei kuitenkaan ole saatavilla ja joudutaan turvautumaan toisen käden tietoon, molemmat lähteet on mainittava lähdeluettelossa.
• Elektronisista lähteistä on tärkeää mainita yleistietojen ohella tarkka Internet-osoite sekä päivämäärä, jolloin teksti on luettu, koska sivun sisältö voi muuttua.
• Kaikki lähteet merkitään samaan luetteloon: erillisiä laki-, arkisto- tai julkaisemattomien lähteiden luetteloita ei käytetä. Poikkeuksena ovat tutkimuksen aineistona käytettyjen kirjallisten aineistojen luettelot (ns. primaarilähteet) esimerkiksi oppikirjatutkimuksessa.
• Lähteiden, joihin viitataan tekstissä, tulee esiintyä täydellisinä lähdeluettelossa. Poikkeuksen tekevät henkilökohtaiset kommunikaatiot (esim. haastattelut, tiedonannot, sähköpostiviestit, puhelinkeskustelut) ja muistiinpanot, jotka merkitään vain lähdeviitteisiin, mutta ei lähdeluetteloon.
• Jos lähde on hyväksytty julkaistavaksi, mutta ei vielä ilmestynyt, lähdeluetteloon merkitään julkaisuvuoden tilalle sulkuihin sana ”painossa”.

Teoksen ja tekijöiden nimien kirjoitusasusta

• Sekä suomalaiset että englanninkieliset kirjan tai artikkelin nimet kirjoitetaan alkukirjainta lukuun ottamatta pienillä kirjaimilla (perusoikeinkirjoitus huomioiden), saksalaiset substantiivit kuitenkin isoilla kirjaimilla. Lehtien nimien alkuperäinen kirjoitusasu säilytetään.
• Kirjojen ja artikkeleiden nimiä ei kursivoida eikä lihavoida.
• Suomentajat mainitaan muodossa Suom. T. Virtanen.
• Kustantajasta käytetään mahdollisimman lyhyttä ilmaisua, esim. Oxford: Blackwell. Kustannustiedoissa mainitaan kustantajan kotipaikka ja kustantajan nimi, ei painopaikkaa tai painotalon nimeä.

Lähdeluettelon malli
Lähdeluettelossa pyydetään erityisesti tarkistamaan suomentajatiedot, tiedot lehdistä (vol, nro, sivut) sekä kustantajatiedot (kustantajan kotipaikka ja nimi).

Aaltola, J. & Suortamo, M. (toim.) 1995. Yliopisto-opetus. Korkeakoulupedagogiikan haasteita. Jyväskylä: PS-kustannus.

Deutsch, D. 1997. Todellisuuden rakenne. Suom. K. Pietiäinen. Helsinki: Terra Cognita.

Diamond, R. M. 2005. The institutional change agency: The expanding role of academic support centers. Teoksessa S.Chadwick-Blossey & D. R. Robertson (toim.) To improve the academy, Vol 23. Bolton, MA: Anker Publishing, 24–37.

Electronic reference formats recommended by the American Psychological Association. 2008. http://www.apastyle.org/elecref.html. (Luettu 15.5.2008.)

Heikkinen, H., Moilanen, P. & Räihä, P. (toim.) 1999. Opettajuutta rakentamassa. Jyväskylän yliopisto, opettajankoulutuslaitos. Opetuksen perusteita ja käytäntöjä 34.

Hilpelä, J. 2002. Kasvatuksen tutkijan eettinen vastuu. Kasvatus 33 (1), 74–84.

Ikonen, L. 2000. Ammattikorkeakoulusta asiantuntijaksi? Opiskelijoiden ajatuksia asiantuntijaksi kehittymisestä. Julkaisematon pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto.

Isätoimikunnan mietintö. 1999. Komiteanmietintö 1999:1. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Edita.

Koulunkäyntiavustajan oma opas. 2003. Kunta-alan ammattiliitto KTV.
Työelämän kehittämisosaston oppaita C2. http://www.ktv.fi/materiaalipankki/. (Luettu 4.2.2004.)

Liiten, M. 2004. Lukioiden ja ammattikoulujen opinto-ohjaukselle kehut OECD:ltä. Helsingin Sanomat 4.2.2004, A15.

Nurmi, K. 2001. Koulutus- ja työmarkkinoiden eriarvoistavat sukupuolijaot. Teoksessa A. Jauhiainen, R. Rinne & J. Tähtinen (toim.) Koulutuspolitiikka Suomessa ja ylikansalliset mallit. Helsinki: Suomen Kasvatustieteellinen seura, 205–225.

Palmer, P. 1998. The courage to teach. San Francisco: Jossey-Bass.

Pearson, M., & Brew, A. 2002. Research training and supervision development. Studies in Higher Education 27 (2), 135–150.

Pfahl, L. & Powel, J. J. W. 2005. Die Exklusion von Schüler/innen mit sonderpädagogischem Förderbedarf. Gemeinsam leben – Zeitschrift für Integrative Erziehung 10, 68–78.

Välijärvi, J. & Linnakylä, P. 2002. Tulevaisuuden osaajat. PISA 2000 Suomessa. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.

Wood, F. & Meek, L. 2002. Over-reviewed and underfunded? The evolving policy context of Australian higher education research and development. Journal of Higher Education Policy and Management 24 (1), 7–25.

Yan, J. & Huizhong, Y. 2006. The English proficiency of college and university students in China: As reflected in the CET. Language, Culture and Curriculum 19 (1), 21–36.

Lisätietoja lähteiden merkitsemisestä ja muita kirjoitusohjeita voi katsoa esim. seuraavasta teoksesta:
Hirsjärvi S., Remes P. & Sajavaara P. 2008 (tai uudempi). Tutki ja kirjoita. Helsinki:Tammi.

5. Oikeinkirjoitus

Lyhenteistä

• Käytetyimpiä lyhenteitä ovat ks. (EI kts.), esim., mm., vrt., ym. (EI et al.), jne., tms., yms. ja ts.
• Juoksevassa tekstissä ei suositella lyhenteiden käyttöä, vaan ne kirjoitetaan kokonaisin sanoin (ainut poikkeus ym.). Lyhenteet sopivat sulkeiden sisään.
• Lyhenteet ks. ja vrt. määrittävät viittauksen luonnetta: ks. = katso tarkemmin, lisätietoja saat; vrt. = kuitenkin, ainakin osin, poikkeava tieto.
• Lyhenteitä mt., emt. tai mts. ei käytetä, vaan lähde toistetaan joka kerran.

Erilaisten merkkien käytöstä

• Pistettä ei käytetä otsikoiden eikä asiasanojen lopussa.
• Kysymysmerkki päättää kysymysmuotoisen virkkeen, mutta tulee kysyvän sivulauseen loppuun vain, jos päälausekin on kysyvä. Esim. ”Tiedätkö, onko kurssitapaamisemme maanantaina?” Mutta: ”Tiedustelen, onko kurssitapaamisemme maanantaina.”
• Sitaatit kirjoitetaan lainausmerkkien (”) sisään. Lainausmerkit ovat suomessa samanmuotoisia sekä lainauksen alussa että lopussa.
• Heittomerkkiä tai puolilainausmerkkiä (’) ei pidä yleisesti käyttää lainausmerkkinä. Puolilainausmerkkiä käytetään lainausmerkkinä kahdessa tapauksessa:
1) toisen lainauksen sisällä

Tutkittava sanoi: ”Silloin puhuttiin ’epäselvyyksistä’, enkä tiennyt mitä niillä tarkoitettiin.”

2) osoittamassa sanan tai ilmaisun merkitystä

Englannin kielen ilmaisun ”bearing stress” merkitys ei liity stressiin, vaan on teknisessä kielessä ’reunapuristusjännitys’.

• Tieteellisessä tekstissä vinoviivan käyttöä ei suositella (ja/tai voidaan korvata jommallakummalla vaihtoehdolla).
• Prosenttimerkki. Luvun ja merkin väliin tulee tyhjä väli. Sijapääte liitetään prosenttimerkkiin kaksoispisteen avulla – mieluummin kuitenkin kirjoitetaan merkki sanoin.
• Prosenttilukujen desimaalit merkitään pilkulla (40,6 %).

• Kahden raja-arvon välissä käytetään pitkää viivaa (eli ajatusviivaa – ), ei lyhyempää yhdysviivaa (-) sekä tekstin sisällä että lähdeluettelossa. Esim. 4–6-vuotiaat; sivuilla 35–38.

Ohjeita luetelmien kirjoittamiseen

Luetelma muodostuu yksittäisistä sanoista, mutta johdantoilmaus on täydellinen lause. Yleensä siinä on sana seuraava(t), pienet alkukirjaimet ja piste vain luetelman lopussa. Esim. Luokkajärjestäjän tehtävät ovat seuraavat:
– luokan tuulettaminen
– liitutaulun pyyhkiminen
– seuraavan tunnin tarvikkeiden jakaminen.

Luetelma muodostuu vajaista lauseista. Pienet alkukirjaimet, piste luetelman lopussa. Esim. Luokkajärjestäjä
– tuulettaa luokan
– pyyhkii liitutaulun
– jakaa seuraavan tunnin tarvikkeet.

esim. Luokkajärjestäjä huolehtii siitä, että
– luokka on tuuletettu
– liitutaulu on pyyhitty
– seuraavan tunnin tarvikkeet on jaettu.

Kun luetelman osat ovat itsenäisiä virkkeitä, ne aloitetaan isolla kirjaimella ja päätetään pisteeseen.
esim. Luokkajärjestäjälle kuuluu seuraavia tehtäviä:
– Luokka on tuuletettava välitunnilla.
– Liitutaulu on pyyhittävä puhtaaksi.
– Seuraavan tunnin tarvikkeet on jaettava valmiiksi pulpeteille.